Petri Neuvonen (toim.)
Kerrostalot 1880 - 2000 - arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen
Rakennustieto Oy, Helsinki, 2006, 288 s.

Yllätykset vähenevät korjausrakentamisessa

Suomalaisten asuinkerrostalojen rakennustapoja esittelevä kirja suunnittelijan työpöydällä saattaa parhaimmillaan merkitä sitä, että ns. yllätyksiä korjausrakennustyömailla ilmenee yhä vähemmän. Kerrostalojen rakentaminen on kautta vuosikymmenten noudattanut hyvin tarkasti kulloisiakin konventioita, joiden perusta on rakennussäädöksissä ja kustannusten minimoimisessa. Valtavirrasta poikkeavaa rakennustekniikkaa on käytetty hyvin vähän. Uudesta käsikirjasta löytyykin lähes kaikkien suomalaisten asuinkerrostalojen rakenteiden kuvaus pääpiirteisesti.

Kirja on tiivistelmä arkkitehti Erkki Mäkiön johdolla laaditusta, aiemmin kolmena erillisenä teoksena julkaistusta sarjasta, joka sisältää kerrostalot vuosilta 1880-1975. Lisäksi on otettu mukaan uusimpia rakennuksia vuosilta 1975-2000 käsittelevä osuus. Teossarjan tiivistäminen yksiin kansiin on perusteltua suurelle yleisölle tarkoitetun tietoteoksen tuottamiseksi. Rakentamisen historiasta syvemmin kiinnostuneen kirjahyllyssä aiemmin julkaistu kirjasarja puoltaa silti paikkaansa, koska se sisältää perusteellisemmat analyysit vanhoista rakennustavoista ja koko rakentamisen toimialasta sen yhteiskunnallisessakin kontekstissa. Kokoomateoksessa tätä osuutta on supistettu, mutta uutena näkökulmana on otettu mukaan tyypillisimmät korjaustilanteet ja rakenteiden edellyttämä ylläpitohoito kunkin ikäisissä kerrostaloissa. Tämä tieto on suunnattu erityisesti suunnittelijoille, rakennuttajille, isännöitsijöille ja taloyhtiöiden hallituksille.

Rakennusten anatomiaa ymmärtäen monille homevaurioilta näyttäville ilmiöille annetaan kirjassa luonnollinen selitys. Tästä hyvä esimerkki on kuvaus 1910-15 luvuilla yleisen I-teräksillä kannatetun välipohjan ominaisuuksista: “Kattopinnassa voi etenkin ulkoseinän lähellä olla myös palkkien levyisiä tummia raitoja. Ne ovat muodostuneet, kun huoneilman vesihöyry on tiivistynyt I-terästen viilentämiin rappauksen kohtiin ja lämpimän huoneilman nostattama pöly on tarttunut näihin kosteisiin pintoihin.“

Suomen kaupunkien asuinkerrostalo on nuori ilmiö, vain vähän toistasataa vuotta. Kirja tiivistää mainiosti tämän lyhyen historian. Miksi kunakin aikana on suunniteltu ja rakennettu juuri näin. Kaikille rakenneratkaisuille löytyy looginen selitys. Selityksen saa myös rakennustekniikan kehittymisen ohella toisinaan ilmennyt rakentamisen laadun heikkeneminen

Aimo Nissi, arkkitehti, arkkitehtuurin historian tuntiopettaja Teknillisessä korkeakoulussa.

 

Kuvat ja kuvatekstit:

Kuva 1.
Kerrostalojen rakenteet esitetään havainnollisin aksonometrisin piirroksin. Esimerkkitalon 1914 räystäs ja yläpohja.

Kuva 2.
Tavalliselle huoneiston pintaremontin tekijälle, joka haluaa vaalia asunnon alkuperäisyyttä, kirja tarjoaa hyvin pelkistetyt asuntojen kuvaukset. 1950-luvun asuinhuone.

Kuva 3.
1960-70 -lukujen betonielementtijulkisivujen korjausvaihtoehdoista esimerkkinä vanhan ulkokuoren purkaminen ja uusiminen